By Kotioja: opintojen aloitus

aloitin verhoilun opiskelun syksyllä 2014.

tykkään räpeltää ja puuhastella, paskarrella. olisi mukava oppia tekemään asiat oikein (tai edes sinnepäin) joten verhoilulinja kutsui. ensimmäiset koulutyöni olivat ompeluharjoituksia. opeteltiin erilaisia saumoja, tehtiin patakinnas sekä pyöreä tyyny vetoketjulla ja napilla. jo pelkkä tyynyn ompelu oli haastavaa, aloitin siis täysin nollasta, pohjalta, alimmalta portaalta.

seuraavaksi teimme istuin/säilytys rahin. alotimme puisesta aihiosta. sahaamalla, hiomalla, poraamalla, mittaamalla, kaavoittamalla, liimaamalla, pehmustamalla, ompelemalla...

Ostin valmiit jalat, jotka käsittelin pintakäsittelypuolellla opettajan avustuksella pinkeiksi. olin lopputulokseen varsin tyytyväinen, ensimmäinen huonekaluni oli syntynyt. se sai itseoikeutetusti nimekseen muhvinssi.

seuraavat harjoitustyöt olivat konttorituoleja. nitominen ja oikeaan kireyteen saaminen tuotti alkuun haastetta. myös muotoon ompeleminen oli aivan uutta. kiristyslanka? kuumapuhaltimella muovin taivutusta. huiiii! toimiikohan föönillä? opin myös uuden sanan, laittaa heftiin! näiden herrojen kanssa meni hermot moneen kertaan!

lkutalvesta sain ensimmäisen "oikeen" huonekalun. aloimme koulukavereiden kanssa nimeämään tuolit aikakauteen, väriin ja fiiliksiin sopiviksi. voitko kuvitella miltä näyttävät mauno tai gunther?

minun seuraava projektini oli sirkka! 60-luvun faceliftiä kaipaava rouva nojatuoli.

rouva oli jo ehtinyt painua kasaan. hentoista runkoa vahvistettiin, pehmustettiin ja lisättiin muotopala uusien muotojen saavuttamiseksi. pehmustuksessa käytin vaahtomuoveja HR50 ja HR35.

sirkka kaavoitettiin. leikkuukaavio ja kankaan leikkuu oli jännää touhua. yksi pieni virhe ja kangas menisi väärinpäin tai loppuisi kesken. langansuuntaa ja kolmion kulmia.( matikkaa??!!) peilikuvana ajattelu pisti aivot solmuun. sirkalle ommeltiin istuimeen ja selkänojaan kapat. kulmista piti tulla tismalleen samalaiset parit.

sirkka ommeltiin ja naulattiin kasaan. lopuksi käsinojat ja jalat hiottiin, sekä pintakäsittelin petsillä ja lakalla. sirkka oli valmis! vanha rouva uudessa, särmässä jakkulookissaan! kelpaa kirmailla hakaniemen torilla!

oli aika alkaa testailemaan oliko mitään opittu.

tein valtavan tilkkutyynyn iltapajassa. sain hyvää tuntumaa verhoilukankaiden tunnusta. plyysi ei tosiaan ole helppoa ommeltavaa. eikä oikeastaan minkään ompelu. alkoi oppiminen!

barbiet saivat maitotölkeistä nojatuolit ja rahin. ensimmäinen kokonaisuus siis verhoiltu :) sekä ekat tuntumat nahkaan!

työtuoli eppu, sininen, hajoamispsteessä oleva työnarkomaani. Tätä tein iltapajassa ja opettajaa odotellessa.

Eppu sai uuden kuosin jämäpaloista. näppärästi olkkarissa kaavat vanhoista ja koulun koneella surrur kasaan.

ja hyvin pelittää. eppu on valmis istumatyöhön ja täynnä uutta tarmoa!

seuraavaksi haukkasin iltapajahommaksi kaverini keinutuolin. vanha nojatuoli joka oli pelastettu roskalavan kynsistä.

tämän lyylin kanssa sainkin tutustua verhoilunauloihin. tuolin purkaminen kesti pari päivää ja kyllä kävi käsiin. viimeisiä nauloja irroitellessa löysin siihen sopivan työkalun. kyllä lämmitti mieltä! pari viimeistä naulaa sain siten irti todella helposti.

50 vuotta vanhan pölyn alta paljastui purkkaa, kampa ja peperitapettikäärö! olikohan siellä kätketty aarrekartta ja raha jemma? ehei, lisää pölyä.

nimesin tuolin maaritiksi. maaritilla oli 4 siksak jousta ja sen takapuoli oli levinnyt. maarit oli aivan muhkuralla ja selkäkin alkanut kovettua. kiikkuessa maarit narisi.

nämä olikin ensimmäiset siksak jouseni. vaihdoin kaikki jouset uusin. lisäsin vielä yhden, jotta olisi mukavampi ja kestävämpi istua. raskasnaulain tuli tutuksi.hurja värkki.

maarit riisuttiin vanhoista lumpuista ja pehmustettiin HR35:lla ja päälle paksua vanua muotoja nuolemaan. maarit sai ylleen super makean sinisen strechfarkku pantterin ja nahkaiset nappisilmät! maarit oli valmis baanalle!

kangas ei tule kestämään käyttöä kovin pitkään, mutta sitten me maaritin kanssa taas tapaamme ja tsekkaamme uuden lookin!

seuraava ehostusta kaipaava seuralaiseni oli anselika. tätä tein koulupäivän päätteeksi.

tuo rämähtänyt kaunokainen. anselika sai uuden mustan samettihamosen ja koristenauhaa. anselikan lasinen kansi puuttuu kuvasta. hän on siis sohvapöytä.

sitä kun oikeen innostuu niin alkaa olla säpinää muillakin käsityön saroilla. samaan syssyyn sormet räpelsivät, neuloi, ompeli, lyhensi, liimasi, räpläsi ja näpersi.

tuoliin ommeltiin huppua koulussa, minulla meni maltti, en meinannut oppia kulmien ompelua millään.vein keskeneräisen hupun kotiin ja aloitan koulussa uuden.
kulmien ompelukin alkoi jossain vaiheessa sujumaan vähän paremmin, nyt olen siinä mielestäni jo aika hyvä!

tyttären tuolin uusi kuosi.

kolme seuraavaa kantturaa odottelikin jo oven takana. takapuolet revenneinä ja rupsahtaneina nämä rouvat saapuivat nitojan armoille. Nämä tein omalla ajallani.

almaan, josefiinaan ja charlottaan vaihdettiin päälliset ja nakutettiin uudet koristelistat.

vanhoja koristenaulanauhoja pystyi jonkin verran käyttämään, myös uutta, uusilla nauloilla tuli joukkoon. alapuolelta vaihdettiin pohjakangas ja jousien tukena oleva juuttivyö kiristettiin.

rouvat olivat valmiina kääretorttu kahvipöytään.!

kirpparilta bongattu, keinuva, kovia kokenut lea. iltapajalla/kotona

lea oli ollut jo pitkään pihalla ja olkinen takamus kärsinyt. oljet sai kyytiä ja nenä valkaistiin. ensi kosketukseni istuimen tekoon ja satulavyön kiristimeen.

nyt lealla on valoisampi tulevaisuus ja lea oli valmis maailmalle.

pintakäsittelyssä opiskelin pintojen käsittelyä.

opinnot olivat suppeat, olisin tahtonut oppia enemmän eri tekniikoista. no, kaikkea ei voi saada. minä sain koululla aikaiseksi pöydän, soikon ja liudan pikkunaulakoita! Opettaja oli tosi mukava ja kertoi eri vaihtoehdoista.

hion tumman massiivipöydän. pohjamaalaus ja maalaus ruiskulla välihionnoin. Alla valmis pöytä ja mittojen mukaan teetetty lasikansi.