Sain projektiin vapaat kädet, vain värimaailma on asiakkaan toivoma. Asiakas on tuonut myös tilkkuja ja vanhan nahkatakin, jota voisi johonkin käyttää... Tästä alkaa opettelu, miten toteutan suunnitelmani.
Värimaailmasta asiakas laitteli viestejä ja hahmottelin kangaspaloja mielessäni ja paperilla. Koitin valita kiristyspaloihin nahkaa tai muuta erittäin tukevaa kangasta. Rypytyksiin koitin valita ohuempaa. Samalla funtsailin värien sointuvuutta, enkä halunnut samoja materiaaleja vierekkäin. Plyysiä halusin ehdottomasti selkään koska se taittuu valossa, mutta en missään nimessä halunnut reunalle, ettei repeäisi helposti.
Ihmettelin jämäkankagaspaloja, asiakkaan toivena oli murretut värit, keltainen pääroolissa. Hän ihastui myös teddytyyliseen pantterikankaaseen ja sain vision tv:n virityskuvasta, värit siis sieltä.
Selän merkintöjen mukaan leikkasin selkäkankaan. Jätin 1cm saumavarat ja kiristysvarat. Ompelin pala kerrallaan kasaan ja kävin välillä mittaamassa sopiiko selkään.
Käsinojat hahmottelin samallatavalla. Olin jo valmis, kun näin kangaspalan, joka oli pakko saada mukaan. Purin alkuperäisen suunnitelman ja lisäsin ja vaihtelin vähän tilkkujen järjestystä.
Halusin mukaan mustaa, se näytti niin synkältä, päätin ommella siihen keltaisesta pitsikaitaliinasta piristeen. Pitsiliinan ompelin samanvärisellä lagalla, röyhelö kerrallaan ja toivoin parasta.
Tyynyyn halusin keltaisen medaljonkikuvion keskelle. Tein niin, enkä tykännyt. Meldaljonki piti saada sivuun, joten lisäsin lisää tilkkuja.
Pantterikuvion halusin ehdottomasti kappaan, taakse tuli vetoketju. Etukappa ei istu ihan täydellisesti, teddykangas on ihan kamala ommella nahkaan, villaan, plyysiin, samettiin jne. Aikani taisteltua mietin, vaihdanko pantterin johonkin muuhun kankaaseen. Päätin kuitenkin, että mieluummin pantteri parin millin heitolla, kun joku muu kangas täydellisellä istuvuudella. Ja näin tein.
Katesaumat tilkkuihin.
En ole tälläistä tuolia ennen tehnyt, joten ihan hyvä, että valkkasin kestävät kankaat sivuille. Rohkeasti leikkelin taitospaloja kun ensin varmistelin vanhoista paloista. Toista käsinojaa kikkailin melkein yhden päivän, toinen meni muutamassa minuutissa.
Nahkainen sivu oli haastava, ruttua puski eestä ja takaa. Sormet oli ihan poikki, mutta sain hyvän käsinojan. Päältä katsoessa musta ja keltainen menee juuri niin suoraan, kun olin ajatellutkin.
Pitsiliinakangas oli pirun paksua. Enpä ollut moista ajatellut ennen niittausvaihetta. Käytin paksuihin kohtiin 14mm niittejä, muualle 8mm.
Käsinojiien taitokset purin heftistä ja tein ne samaan suuntaan, se vaati hermoja. Kangas karkaili, pihdeillä nyhdin ja nidoin.
Vastaavan etuselän olin tehnyt aiemminkin, meni ihan okei, vaikka pantteri venyi ja paukkui. Samaan aikaan piti saada sininen plyysi pysymään suorassa. silmät solmussa ja usko koetuksella.
Selän olin tehnyt super tarkasti, mutta, empä ottanut huomioon vanua. Koristenauhaa kiristäessä tajusin, että vanu tukki vaot, eikä keskipala uponut tarpeeksi syvälle. Pakko myöntää, että meni käpy ja teki mieli liimata koristenauha kiinni. Vedin henkeä ja ompelin sen käsin kiinni, ensin pingotin niin kireälle kun sain. Käyräneula mahtui pujahtamaan alta juuri ja juuri. Tämän otan huomioon seuraavalla kerralla!
Siistin takaosan riepujen suikaleet, naulasin ne tukevasti ja pistin pahvit paikalleen. Vanut päälle. Vanuja ohensin naulauskohdista.
Pidin asiakkaan tuomaa nahkatakkia ensin vitsinä, "joo, mäpäs kuule paanki tän selkään..."
Levittelin takkia ja mietin, miltä näyttää selkä, jossa menee saumat vinksinvonksin. Roikottelin sitä eri kulmissa selän päällä ja ihmettelin. Leikkasin taskuosat irti ja mallailin. Päätin kokeilla, saahan sen irti, jos menee ihan ketuille.
Lohmin takista niin isoja paloja, kuin vain mahdollista ja sitä mukaa silppusin takaselän kaavaa useampiin osiin. Nappeja mietin, kokeilin liimata kiinni, ei toiminut. Aikani ihmeteltyä surautin kasaan ja vedin kiinni. Ja näytti aivan helvetin hyvältä!
Nahka levittyi selkään täydellisesti, ei rypyn ryppyä. Sivujen kohdalla, joissa on taskut, näkyy taskupussukan liikehdintä, kun taskuun laittaa esim kännykän tai kaukosäätimen, muutoin on ihmeen sileä. Nahkatakista jäi jäljelle kasa silppua. Meni siis aivan hilkulle riittävyydeltään.
Näistä kohdista taitoin nahkan, muutoin en.
Kevään upein päivä, niin pitihän se raahata rouva ulkokuvauksiin.
Laitoin koristenauhaa 10m. Tuolin edessä oleva vanha, vihreä etureuna jäi paikoilleen ja siihen jätin koristenaulat, päiden alle sujautin nauhojen alut ja naulasin uudet naulat. Pari niittiä korjasin nauhan tieltä.
Muutamaa eri nauhaa mallailin, mielestäni keltainen toi värit kirkkaamin esiin, yhdisti silmäänpistävyydellään etu- ja takaosat toisiinsa ja oli juurikin täydellinen väri.
Kiitos Heli Mieloselle, Heli Mielonen photographyn tilojen lainasta. Vanhassa tehtaassa on mukava kuvailla aamauringossa.
Sain nojatuolista mielestäni hurmaavan rouhean. Värien ja materiaalien harmoninen sekamelska, joka on samalla houkuttelevan herkullinen. Puuosat jätin ennalleen, en käsitellyt lainkaan. Selkä on mielestäni aivan mahtava. Hami, ettei näin hyvää takkia ehkä koskaan enää kävele vastaan, mutta tämän Pohjanmaan turkiksen elämä se vaan jatkuu.
Työhön meni aikaa noin viikko. Välissä olin apukätenä muissa projekteissa ja korjasin pressun ja tein hierontapöydän, en töskennellyt yhtäjaksoisesti.
THE END
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti